Pyöräilykypärä suojaa aivovammalta jopa yhdeksässä tapauksessa kymmenestä

Naishenkilö taluttaa pyörää kypärä päässä.
Polkupyöräilijät katukuvassa ovat varma kesän merkki. Oikein kiinnitettynä kypärä ehkäisee tehokkaasti vakavien aivovammojen syntymisen tapaturmatilanteissa. Kuva: Pia Kilpeiläinen/Aivovammaliitto ry

Katukuvaan yhä runsaslukuisemmin ilmestyvät polkupyöräilijät ovat varma kesän merkki. Aivovammaliitto muistuttaa pyöräilykypärän käytön tärkeydestä lyhyelläkin matkalla, sillä oikein kiinnitettynä kypärä ehkäisee tehokkaasti vakavien aivovammojen syntymisen tapaturmatilanteissa.

Parisenkymmentä pyöräilijää kuolee vuosittain liikenneonnettomuuksissa. Yleisin kuolinsyy heillä on aivovamma. Kuolemaan johtaneista pyöräilyonnettomuuksista joka toinen tapahtuu auton kanssa, mutta valtaosa pyöräilytapaturmista on yksittäisiä kaatumisia ilman muita osapuolia. Kaikista menehtyneistä pyöräilijöistä puolet on yli 64-vuotiaita ja viidesosa alle 15-vuotiaita lapsia. Onnettomuusinstituutin tilastojen perusteella pyöräilyonnettomuuksissa kuolleista kahdella kolmasosalla ei ollut lainkaan pyöräilykypärää. Heistä jopa yli puolet olisi selvinnyt kypärää käyttämällä.

Pyöräilyonnettomuuksissa loukkaantuu vuosittain reilut 500 ihmistä, joista nelisenkymmentä vakavasti. Valtaosa pyöräilyvammoista syntyy, kun kaatuessaan iskee päänsä katuun. Aivovammojen lisäksi pyöräilytapaturmissa vammoja tulee tyypillisesti myös muualle ylävartalon alueelle.  Kypärän käyttö vähentää lähes 90-prosenttisesti vakavien aivovammojen riskiä ja pienentää 70-prosenttisesti riskiä kuolla tapaturmassa. Myös muiden ylä- ja keskikasvoihin aiheutuvien vammojen määrä vähenee jopa 65-prosenttisesti kypärän käytön myötä. On muistettava, että tapaturmatilastoihin ei tule lainkaan heitä, jotka pelastuvat täysin kypärän ansiosta. Vain pieni osa pyöräilyonnettomuuksista tulee poliisin tietoon.

Vaikka kypärän käytön hyödyt ovat kiistattomat, miksi lähes 50 prosenttia suomalaisista ei halua päätään suojata? Yksi ei pue kypärää siksi, että se on hänen mielestään ruma. Toinen tuumii, että näyttää kypärä päässään hölmöltä. Kolmas kertoo, että kampaus menee sen alla pilalle. Hyvä uutinen on se, että nykyään jo yli puolet polkijoista arvostaa näitä väitteitä enemmän omaa terveyttään ja elämäänsä. Tunnollisimpia kypäränkäyttäjiä ovat alle kouluikäiset ja työmatkapyöräilijät. Kaupunkilainen pukee kypärän päähänsä maaseudulla asuvaa yleisemmin. Kaikkein harvimmin päänsä suojaa teini-ikäinen polkija.

Viime vuosina myös sähköpotkulautailijoita on alkanut näkyä aivovammatilastoissa. Sekä pyöräilijöillä että sähköpotkulautailijoilla korostuu samat riskitekijät, joita ovat humalatila ja kypärän käyttämättä jättäminen. Molemmilla ryhmillä tyypillisin tapaturma on kaatuminen ilman, että onnettomuudessa on muita osapuolia. Pyöräilyonnettomuuksissa alkoholi on mukana joka kolmannessa onnettomuudessa, kun taas sähköpotkulautatapaturmaan joutuneista jopa joka toinen on humalassa.

Kunnolla kiinnitetty, turvallinen kypärä suojaa tehokkaimmin vakavilta aivovammoilta ja auttaa ehkäisemään lievempiäkin vaurioita. Tärkeää on myös muistaa, ettei pelkkä kypärän päähän keikkumaan iskeminen riitä, vaan se on myös kiinnitettävä huolellisesti. Irti oleva kypärä lentää helposti päästä onnettomuuden sattuessa – ja vaikka se sattuisi päässä pysymäänkin, todennäköisesti se luiskahtaa väärään asentoon, eikä silloin suojaa toivotulla tavalla. Kypärää ei myöskään pidä heitellä, sillä jokainen kolahdus heikentää sen suojaustehoa. Kypärä pitääkin vaihtaa uuteen aina, jos se saa iskuja.

Pyöräily on hyödyllistä liikuntaa ja harrastuksenakin mukava. Mukavaa on myös pysyä hengissä ja terveenä, joten kasvatathan sinäkin omalta osaltasi kypäränkäyttäjien prosenttimäärää ja huolehdit samalla tärkeimmästä omaisuudestasi, eli omasta päästäsi. Ei muuta kuin kypärä päähän ja polkemaan!

Teksti ja kuva: Pia Kilpeläinen
viestintävastaava/Aivovammaliitto ry, päätoimittaja/Aivoitus-lehti

Aivovamma pähkinänkuoressa

Aivovamma on tapaturman aiheuttama aivokudoksen vaurio, joka syntyy päähän kohdistuvasta iskusta, liike-energiasta tai aivoihin tunkeutuvasta esineestä. Aivovammoja syntyy putoamisten ja kaatumisten seurauksena, liikenneonnettomuuksissa, pahoinpitelyissä ja urheilussa. Aivovamman saa vuosittain arviolta 36 000 suomalaista, ja sen jälkitilan oireita on vähintään 100 000 henkilöllä. Kun mukaan lasketaan vammautuneen lähipiiri, aivovamma koskettaa noin puolta miljoonaa suomalaista. Suomessa 60 % aivovammoista syntyy putoamis- ja kaatumisonnettomuuksissa, kun taas vakavimmat vammat tulevat liikenneonnettomuuksissa.

Valtaosa, yli 90 %, aivovammoista, on lieviä, joista enemmistö on niin sanottuja aivotärähdyksiä. Aivotärähdyksistä toivutaan yleensä nopeasti oireettomaksi, mutta noin 15 prosentille aivotärähdyksenkin saaneista jää pitkäaikaisia tai pysyviä oireita. Mitä vakavammasta vammasta on kyse, sitä todennäköisemmin se vaikuttaa koko loppuelämään.

Kaikkein tavallisin aivovammojen jälkioireisto muodostuu kuuden oireen yhdistelmästä yksilöllisin muunnelmin. Osalla joku oire voi olla selvästi muita hallitsevampi, ja osalla ei ole kaikkia kuutta oiretta. Nämä oireet ovat epänormaali väsyneisyys, keskittymisvaikeus, aloitekyvyn heikkous, lähimuistin epävarmuus, yleinen hitaus ja käyttäytymisen muutokset.

Teksti: Pia Kilpeläinen
viestintävastaava/Aivovammaliitto ry, päätoimittaja/Aivoitus-lehti

Voitko hyödyntää tämä sivun tietoja?

Anna palautetta

Tällä lomakkeella voit antaa meille palautetta.

Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.

Sinua voisi kiinnostaa myös

© Kotitapaturma.fi