Liukastumisen aiheuttama murtuma voi olla varoitusmerkki luustosairaudesta 

Liukkaat kelit lisäävät tapaturmia. Tapaturmavakuutuskeskuksen vuoden 2024 ennusteen mukaan työmatkatapaturmien määrä kasvaa jopa 8 prosenttia viime vuoteen verrattuna. 50 vuotta täyttäneillä naisilla on erityisen suuri riski saada kaatuessaan murtuma. Osteoporoosi on vuosittain yli 45 000 murtuman taustasyynä.  

”Naisten luumassa on keskimäärin pienempi kuin miehillä. Lisäksi vaihdevuosien yhteydessä estrogeenituotanto hiipuu, jolloin luusto heikkenee. Niinpä yli 50-vuotiaan naisen luusto on erityisen altis murtumaan”, kertoo Kymenlaakson keskussairaalan luustohoitaja Jenni Lehtinen. 

Työssään Lehtinen etsii osteoporoosia sairastavia seulomalla potilastietokannasta ne henkilöt, jotka ovat saaneet matalaenergisen murtuman ja selvittää heidän riskinsä saada uusi murtuma. Luuston pitäisi kestää tavallisessa arjen tilanteessa tulevat liukastumiset ja kaatumiset.  

”Jos luu murtuu, kun liukastuu kävellessä, saattaa kyseessä olla osteoporoosin aiheuttama murtuma. Osteoporoosi on etenevä luuston sairaus, joka hoitamattomana voi aiheuttaa uusia, vakavampia murtumia. Sen vuoksi on tärkeää löytää ja pysäyttää osteoporoosi mahdollisimman pian”, painottaa Lehtinen. 

Vaikka osteoporoosi on selvästi yleisempää naisilla, voi mieskin saada matalaenergisen murtuman ja sairastaa osteoporoosia. Luusto on elävää kudosta, johon vaikuttaa monet pitkäaikaissairaudet ja lääkehoidot. Esimerkiksi keliakia, nivelreuma, diabetes tai lisäkilpirauhasen liikatoiminta voivat heikentää luuston kuntoa iästä ja sukupuolesta riippumatta.  

”Matalaenergisen murtuman saaneilta tutkitaan mahdollisia osteoporoosin aiheuttajia laboratoriokokeilla”, Lehtinen sanoo.   

Osteoporoosidiagnoosi on mahdollista tehdä ennen murtumaa ainoastaan luuntiheyden mittaamisella. Väestötasolla luuntiheyden seulonta ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista, vaan seulonta tulee kohdistaa murtuman sairastaneisiin ja muihin osteoporoosin riskissä oleviin. 

Osteoporoosin hoidon perustana on omahoito, johon kuuluu tupakoimattomuus ja terveellinen, monipuolinen, riittävästi kalsiumia ja proteiinia sisältävä ruokavalio. Mikäli kalsiumin saanti ravinnosta on riittämätöntä, tarvitaan kalsiumlisää. Osteoporoosia sairastavan tulisi saada myös riittävästi D-vitamiinia, sillä se edistää kalsiumia imeytymistä. D-vitamiinilisän suuruus on yksilöllinen ja se perustuu verikokeella mitattuun elimistön D-vitamiinitasoon.  

Liikunta lisää luun lujuutta. Liikunnan avulla ylläpidetään lihasten kuntoa ja toimintakykyä sekä ehkäistään näin kaatumisia ja liukastumisia. Valtaosa murtumista syntyy nimenomaan kaatumisen tai liukastumisen yhteydessä.   

Talvisäähän kannattaakin varautua hyvä lihaskunnon lisäksi kunnon jalkineilla ja liukuesteillä, keskittymällä kävelemiseen sekä kiirehtimättä. 

Osa osteoporoosia sairastavista tarvitsee lääkehoidon. Lääkehoidon tarve arvioidaan yksilöllisen murtumariskin perusteella, jolloin se on tehokkainta.  

”Osteoporoosia sairastaa lähes 350 000 suomalaista, joten kyse on kansansairaudesta”, toteaa Lehtinen.  

Ikävä kyllä murtumapotilaiden seulontaa ei tehdä systemaattisesti kaikilla hyvinvointialueilla. Lehtinen muistuttaakin, että oma-aloitteisuus on tärkeää: 

”Mikäli olet saanut murtuman liukastuessasi, saatat sairastaa luun kuntoa heikentävää osteoporoosia. Asiasta kannattaa mainita käyttäessäsi seuraavan kerran terveydenhuollon palveluita ja kysyä kannattaisiko luustosi kuntoa selvitellä tarkemmin. Näin voit pysäyttää sairauden etenemisen”.

Osteoporoosin hyvä hoito kannattaa. Koskaan ei ole myöhäistä vaikuttaa luustonsa kuntoon. 

Lisätietoja luustosta ja osteoporoosista: luustoliitto.fi.