Liukastumiset ovat yleisiä talven liukkailla keleillä

Liikenneturvan tekemän tutkimuksen mukaan lähes 40 % suomalaisista liukastuu ulkona vuosittain [1]. Suuri osa liukastumista sattuu tienpinnan ollessa liukas. Liukastumisista aiheutuu eriasteisia vammoja ja pahimmillaan pitkiä sairaspoissaoloja sekä suuria taloudellisia kustannuksia yhteiskunnalle. Kaikenikäiset liukastuvat, mutta liukastumisista aiheutuvat vammat ovat yleisesti pahempia iäkkäiden kuin nuorten keskuudessa. Sairaaloiden päivystykset ruuhkautuvat usein kaikkein liukkaimpina päivinä.

Kuva: Marjo Hippi

Liukastumismäärät vaihtelevat talvien välillä paljon riippuen talven pituudesta, lämpötilan vaihtelusta sekä sateista. Talven aikana on alueellisesti tyypillisesti 5–20 päivää, jolloin jalkakäytävät ovat hyvin liukkaita. Silloin liukastumisriski on kohonnut, ja normaali kävely muuttunut haastavaksi.

Milloin on liukasta?

Jalankulkijoiden näkökulmasta liukkaimmat kelit esiintyvät varsinkin silloin, kun tien pinnalla on jääkerroksen päällä vettä tai irtonaista lunta. Vesi voi olla peräisin sateesta tai lauhoina aikoina ja etenkin kevätkaudella sulamisvesistä. Kevyt ja irtonainen lumikerros jään päällä on hyvin petollinen ja arvaamaton, sillä kävelijä ei välttämättä huomaa lumen alla olevaa liukasta jääkerrosta. Myös vastasatanut lumi voi tamppautua tietyissä olosuhteissa hyvin liukkaaksi, kun kävelijöitä on runsaasti, ja joskus märät jalkakäytävät jäätyvät hyvin liukkaiksi.

Edellisten päivien säällä on usein merkittävä vaikutus muodostuneeseen liukkauteen.

Liukastua voi myös yksittäisessä liukkaassa kohdassa, joita voi olla esimerkiksi jäätynyt lätäkkö, epätasainen jää räystäiden ja rännien lähellä tai liukas tiemerkintä, kuten suojatien valkoinen maalaus.

Alkutalvesta liukastumisriski on yleensä lopputalvea korkeampi, ja alkutalven ensiliukkaat näkyvät usein suurina liukastumismäärinä. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että nollan lähellä sahaava lämpötila ja sateet johtavat etenkin lumisella kaudella hyvin usein liukkaaseen jalankulkusäähän.

Jalkakäytävien liukkautta ennustetaan säämallilla

Ilmatieteen laitoksella on kehitetty laskennallinen sääennustusmalli, joka kuvaa jalkakäytävien liukkautta eri säätilanteissa [2]. Päivystävät meteorologit hyödyntävät mallin ennusteita antaessaan varoituksia liukkaista jalkakäytävistä. Varoituksen ollessa voimassa jalkakäytävät ovat tai niiden on ennustettu muuttuvan erittäin liukkaiksi yleisesti laajoilla alueilla.

Jalkakäytävien liukkauksista ei ole saatavilla varsinaisia mittaushavaintoja, mutta nykyään liukkaushavaintoja saadaan myös kansalaishavainnoista, joita kuka tahansa voi lähettää Ilmatieteen laitoksen maksuttomalla sääsovelluksella.

Jalkakäytävien liukkautta kuvaava malli toimii päivystävän meteorologin välttämättömänä apuvälineenä liukkaustilanteen arvioinnissa. Varoituksia antaessaan päivystävä meteorologi käyttää jalkakäytävien liukkautta ennustavan mallin lisäksi hyödyksi myös muita sääennustuksia, säähavaintoja ja omaa osaamistaan.

Perinteisen varoituskartan lisäksi Ilmatieteen laitoksella on tarjota liukkausvaroituspalvelu yrityksille ja kunnille. Palvelun voi ostaa esim. kunta asukkailleen tai työnantaja työntekijöilleen. Liukkauden varoituspalvelu on tärkeässä roolissa oikean jalkinevalinnan ja toimivan katujen ja jalkakäytävien kunnossapidon ohella, kun pyritään vähentämään liukastumistapaturmia.

Liukkaus tulevaisuuden muuttuvassa ilmastossa

Ilmaston lämpenemisen seurauksena talvikauden lämpötilojen ennustetaan nousevan, mikä johtaa tilanteeseen, että nollan läheiset lämpötilat yleistyvät suuressa osassa maata [3, 4]. Toisaalta eteläisessä sekä läntisessä Suomessa ja etenkin rannikkoalueella talvikauden odotetaan lyhenevän, mikä vähentää erittäin liukkaiden päivien kokonaismäärää [4, 5].

Viitteet

1: Kantar TNS Oy, 2017: Jalankulkijoiden liukastumiset. Liikenneturva. Saatavilla: https://www.liikenneturva.fi/fi/ajankohtaista/tiedote/nelja-kymmenesta-kaatunut-liukastumalla

2: Hippi, M, Kangas, M, Ruuhela, R, Ruotsalainen, J, Hartonen, S., 2020: RoadSurf‐Pedestrian: a sidewalk condition model to predict risk for wintertime slipping injuries. Meteorol Appl. 2020; 27:e1955. https://doi.org/10.1002/met.1955

3: Tuomenvirta, H., Haavisto, R., Hildén, M., Lanki, T., Luhtala, S., Meriläinen, P., Mäkinen, K., Parjanne, A., Peltonen-Sainio, P., Pilli-Sihvola, K., Pöyry, J., Sorvali, J. ja Veijalainen N., 2018: Sää- ja ilmastoriskit Suomessa – Kansallinen arvio. Saatavilla: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-601-0

4: Jylhä, K., Ruosteenoja, K., Räisänen, J., Venäläinen, A., Tuomenvirta, H., Ruokolainen, L., Saku, S. ja Seitola, S., 2009: Arvioita Suomen muuttuvasta ilmastosta sopeutumistutkimuksia varten. ACCLIM-hankkeen raportti 2009. Ilmatieteen laitos, Raportteja 2009:4. Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/15711/2009nro4.pdf?sequence=1&isAllowed=y

5: Saranko, O., 2019: Modelling winter conditions of streets and pavements in a changing climate. Pro Gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto, fysiikan laitos. Saatavilla: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/648