Liukastumisten ehkäisy Talvi-Helsingissä

Liukastumisten ehkäisyssä sekä yksilön tekemillä valinnoilla että ympäristön ominaisuuksilla on merkitystä.

Talvisin lumi, jää ja lämpötilojen äkilliset muutokset aiheuttavat liukkautta ja vaaratilanteita jalankulkijoille. Myös syksyisin liukkautta saattaa esiintyä kaduille pudonneiden lehtien takia. Kadun talvihoitotoimenpiteillä pyritään edistämään kaupunkiympäristön toimivuutta ja samalla sen turvallisuutta käyttäjille.

Kaikilla kaduilla ei pystytä lunta auraamaan eikä liukkautta torjumaan heti tarpeen tultua, vaan toimenpiteet suoritetaan katujen kiireellisyysjärjestyksessä. Helsingin kaupungin kadut onkin jaettu kolmeen eri hoitoluokkaan. Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat pääkadut ja erittäin vilkkaat jalankulun ja pyöräilyn väylät. Näiltä torjutaan liukkaus ja poistetaan lumi, sohjo ja jää välittömästi tai viimeistään ennen aamun työmatkaliikennettä. Sen jälkeen hoidetaan II-luokan kadut, eli kokoojakadut ja vilkasliikenteiset jalankulun ja pyöräilyn väylät. Tämän jälkeen siirrytään tonttikaduille ja vähäliikenteisille jalankulun ja pyöräilyn väylille (III-luokka). Hoitoluokituksessa on otettu huomioon myös esteettömyysnäkökohdat: koulureitit sekä päiväkoteihin, terveysasemille ja sairaaloihin johtavat kadut ovat korkeammalla prioriteetilla kuin muut vastaavat asuntokadut. Lisäksi palvelutalojen läheisyyteen on määritelty esteettömiä reittejä, jotka ovat korkeammassa hoitoluokassa.

Liukkaudentorjunnan tehokkuuteen vaikuttavat myös käytettävien materiaalien sekä aurauskaluston ominaisuudet. Jalkakäytävillä on sallittua käyttää liukkauden torjuntaan sekä suolaa että sepeliä. Helsingissä käytetään jalkakäytävillä pääasiassa murskattua sepeliä, jolla on parhaimmat kitkaominaisuudet jalan alla. Aurauksen yhteydessä pintaa karhennetaan verkkoterällä, ettei pinta jäisi liukkaaksi käyttäjälle.

Kaupungissa on monia eri toimijoita ja vastuurajoja on paljon. Kantakaupungin alueella toimitaan kunnossapitolain mukaisesti, eli kiinteistöjen vastuulla on jalkakäytävien auraus, liukkauden torjunta sekä lumenpoisto kiinteistöjen kohdalla olevalta jalkakäytävältä. Esikaupunkialueella kaupunki on ottanut itselleen kiinteistön omistajien vastuut ja huolehtii myös jalkakäytävien talvihoidosta. Myös kantakaupungissa ollaan siirtymässä asteittain kohti kokonaisvastuuhoitoa, eli jatkossa kaupunki huolehtisi tällöin myös jalkakäytävien talvihoidosta. Jo nyt Kumpulassa, Meilahdessa, Pasilassa, Ruskeasuolla, Toukolassa ja Vanhakaupungissa hoidetaan jalkakäytävät kaupungin toimesta.

Toimivat jalankulkureitit ovat tärkeä kehittämisen painopistealue. Viimeisen kahden vuoden aikana Helsingin jalankulkureiteille on tehty verkostotarkastelua. Tarkastelun tavoitteena oli tarkistaa jalankulkureittien kiireellisyysluokitus ja määrittää kriteerit luokitusperusteista eri kiireellisyysluokille. Tarkastelu perustui paikkatietoanalyyseihin jalankulkuvirroista ja merkittävimmistä jalankulkukohteista. Lisäksi hyödynnettiin asiakaspalautetta, väestötietoja, valaistustietoja, pääpyöräilyverkkoa sekä tietoa esteettömistä reiteistä. Tarkastelun perusteella päädyttiin siihen, että joidenkin jalankulun väylien kiireellisyysluokitusta tulisi nostaa ja joidenkin laskea. Näitä muutoksia otetaan käyttöön pienempinä kokeiluina ja jatkossa katu- ja puistoalueiden reittejä sovitetaan paremmin yhteen.

Sen lisäksi että liukastumisonnettomuudet ovat aina hyvin ikäviä tapauksia yksilön kannalta, ovat kadulla tapahtuneet liukastumiset myös suuri kustannuserä kaupungille. Rakennusvirasto maksaa korvauksia, kun tapaturma on tapahtunut kaupungin ylläpitovastuualueella. Liukastumisen ja kompastumisen takia on pahimpina talvina maksettu korvauksia jopa yli miljoona euroa. Leudoimpina talvina rakennusviraston maksamat vahingonkorvaukset ovat olleet noin 300 000-400 000 euroa. Luvuissa ovat mukana myös ansiomenetysten korvaukset, joita vakuutusyhtiöt ovat hakeneet kaupungilta.

Vaikka edellä kuvatut vahingonkorvaukset ovatkin merkittäviä, koostuu suurin osa liukastumisten aiheuttamista kustannuksista kaupungille kuitenkin tapaturmapotilaiden hoidosta. Vuotta 2013 koskeva erillistarkastelu osoitti, että noin 3 500 helsinkiläistä sai vuoden aikana hoitoa jää- tai lumikelillä kaatumisen seurauksena sosiaali- ja terveysviraston ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin eri vastaanottoyksiköissä. Pahimpina talviviikkoina hoidettujen potilaiden määrä ylitti 150:n. Tapaturmien syiden kirjaamiskäytäntöihin liittyy kuitenkin rajoituksia, minkä vuoksi edellä mainitut luvut tulee mieltää vain suuntaa antavina.

Sen lisäksi, että katuja hoidetaan laadukkaasti, tulee jalankulkijoiden olla itse valppaina. Liukkauteen voi varautua hankkimalla Suomen olosuhteisiin soveltuvat talvikengät sekä lisäpitoa tuovat liukuesteet. Helsingin kaupunki tarjoaa asukkailleen maksutonta tekstiviestillä tulevaa liukkausvaroituspalvelua. Varoitusviesti lähetetään, kun talvihoidon päivystäjä havaitsee kelin muuttuneen vaarallisen liukkaaksi. Kaikkien jalkakäytävien hiekoittaminen kestää oman aikansa, mutta varoitus tavoittaa kaupunkilaiset heti. Palveluun on liittynyt reilut 2700 helsinkiläistä. Leutoina talvina varoituksia saattaa tulla vain muutama, mutta rankempina talvina varoituksia lähetetään yli kaksikymmentä. Rakennusvirasto saa kaupungin palautejärjestelmän kautta myös runsaasti asiakaspalautetta katujen liukkaudesta ja palautteet ohjataan kunkin alueen hoidosta vastaavalle taholle. Palautteet ovat tärkeä osa talvihoidon laadun seurantaa.

Teksti: Anna Tienvieri & Eija Laihinen, Helsingin kaupunki.

Kuva: Helsingin kaupungin aineistopankki / Juha Nurmela.

Voitko hyödyntää tämä sivun tietoja?

© Kotitapaturma.fi