Lujat luut kestävät arjen kolhut

Luusto uusiutuu läpi elämän

Tiedätkö, monesko luusto sinulla on? Nimittäin keskimäärin luuston koko solukko on uusiutunut reilussa kymmenessä vuodessa. Luusto on elävää kudosta, joka uusiutuu läpi elämän: vanhaa luukudosta menetetään ja uutta muodostuu tilalle.

Erityisesti murrosiässä luuston massa lisääntyy nopeasti ja saavuttaa huippunsa 20–30 vuoden iässä. Elintavat lapsuudessa ja nuoruudessa vaikuttavat merkittävästi siihen, saavutetaanko perimän mahdollistama luuston huipputiheys.

Yleensä 50 ikävuoteen saakka luun muodostus ja vanhan luun menetys ovat tasapainossa. Tämän jälkeen luukudosta menetetään enemmän kuin uutta muodostuu tilalle ja luusto alkaa hitaasti haurastua. Erityisesti naisilla hormonitoiminta vaikuttaa luuston massan nopeaan vähenemiseen vaihdevuosi-iässä. Miehillä luuston massa vähenee yleensä naisia hitaammin.

Osteoporoosi

Luiden vähittäinen haurastuminen on osa normaalia ikääntymistä. Sen sijaan luuston tavanomaista runsaampi haurastuminen on sairaus nimeltään osteoporoosi. Tällöin luumassa vähenee, luun rakenne heikentyy ja riski murtumiin lisääntyy.

Osteoporoosi kehittyy hitaasti vuosien mittaan. Usein vasta arjen tilanteessa tullut murtuma (vaikkapa kompastuessa tai kaaduttaessa) on sairauden ensimmäinen merkki. Myös kumara asento ja pituuden lyhentyminen voivat olla merkkejä osteoporoosista.

Osteoporoosi on hyvin yleinen pitkäaikaissairaus. Sadat tuhannet suomalaiset sairastavat sitä. Osteoporoosin seurauksena syntyy jopa 40 000 murtumaa vuosittain.

Vaikka osteoporoosi on yleisintä ikääntyneillä ja erityisesti naisilla, voi osteoporoosia esiintyä kaikenikäisillä naisilla ja miehillä. Monet sairaudet tai lääkitykset ovat osteoporoosin riskitekijöitä, kuten esimerkiksi keliakia, diabetes, nivelreuma, tulehdukselliset suolistosairaudet, kilpirauhasen liikatoiminta, varhainen menopaussi, pitkäkestoinen kortisonihoito ja syömishäiriöt.

Osteoporoosiin voi myös olla perinnöllinen alttius. Lisäksi liikkumattomuus, yksipuolinen ravinto ja niukka kalsiumin ja D-vitamiinin saanti, ravintoaineiden imeytymishäiriöt, tupakointi sekä runsas alkoholinkäyttö haurastuttavat luustoa.

Ravintoa luuston rakennusaineeksi

Monipuolisella ravitsemuksella voidaan vaikuttaa luuston ja koko kehon hyvinvointiin. Kalsium on keskeinen luukudoksen rakennusaine. Riittävä kalsiuminsaanti ravinnosta auttaa säilyttämään luiden mineraalitiheyttä.

Proteiinia tarvitaan luiden kehitykseen ja luumassan säilyttämiseen sekä vahvojen lihasten rakennusaineeksi. Proteiini edistää myös kalsiumin imeytymistä aktivoimalla D-vitamiinin toimintaa elimistössä. Erityisesti ikääntyessä on tärkeää kiinnittää huomiota riittävään proteiinin saantiin.

D-vitamiini auttaa kalsiumia imeytymään. Lisäksi sillä on vaikutusta lihasvoimaan. D-vitamiini auttaa luukudosta uusiutumaan, ja näin se vaikuttaa osaltaan luun tiheyteen sekä laatuun. D-vitamiinilla on myös oma roolinsa kaatumisten ja murtumien ehkäisyssä, sillä se vaikuttaa lihasvoimaan.

Liikettä luille

Liikunta on välttämätöntä luustolle ja se on myös yksi osteoporoosin omahoidon peruspilareista. Luusto vahvistuu vain siitä kohdasta ja siinä suunnassa, mistä se kuormittuu. Tästä syystä liikunnan tulisi olla monipuolista ja kaikkia kehon osia kuormittavaa. Liikunnan avulla voidaan paitsi vahvistaa ja ylläpitää luun lujuutta, lisäksi kehittää lihasvoimaa, tasapainoa, ketteryyttä ja liikkumisvarmuutta.

Liikunta- ja toimintakyvyn ylläpito ovat olennaisia myös kaatumisen ja siitä mahdollisesti seuraavan luunmurtuman ehkäisyssä. Nimittäin useimmin murtumat syntyvät nimenomana kaatumisten yhteydessä. Säännöllinen liikunta, myös arkiliikunta, ja monipuolinen ravinto ovat tärkeitä toimintakyvyn säilyttämisen kannalta.

Luuston terveys kuuluu kaikille

Monipuolinen ravitsemus, riittävä D-vitamiinin saanti sekä säännöllinen luustoa kuormittava liikunta ja kaatumisen ehkäisy ovat keskeisimmässä roolissa lujan luuston ylläpitämisessä. Perinnöllinen alttius tai osteoporoosia aiheuttavat sairaudet eivät automaattisesti aina tarkoita sitä, että sairastuu osteoporoosiin. Kun taustalla on selkeitä riskitekijöitä, on kuitenkin tärkeää, että luuston kunto selvitetään ja yksilö huolehtii luuston perushoidosta.

Myös mahdollisesta osteoporoosidiagnoosista huolimatta omilla elintavoilla on aina merkitystä. Sairaudesta ei pidä syyttää yksilöä itseään, mutta omat vaikutusmahdollisuudet luustoterveyden parantamiseksi ja murtumariskin pienentämiseksi on syytä tiedostaa.

Lisää tietoa

Tutustu tarkemmin: www.luustoliitto.fi

Luustoliiton sivuilla voit tehdä Luustoterveystestin. Sen avulla voit arvioida osteoporoosin riskiäsi sekä elintapojesi vaikutusta luustosi terveydelle.

Sivuilta löytyy myös Osteoporoosin itsehoitopolku, jonka avulla osteoporoosia sairastavat voivat löytää arkeensa välineitä itsensä hoitamiseen.

Teksti: Ansa Holm, Suomen Luustoliitto ry